HUOM! BLOGI-OSOITE MUUTTUU MUOTOON: wallaroo2016.blogspot.com

!!!NYT NE ON TILATTU!!!

   Lentoliput ovat viimeinkin tulossa! Ja matkan päivät ovat sitä myöten myös lukkoon lyötyinä pitkän ja tarkan pohdinnan päätteeksi. Wallaroo-joukkomme jättää Suomen maaperän taakseen nyt virallisesti 1.1.2016, ja vasta 16.1.2016 on aika jättää jäähyväiset Uudelle-Seelannille (ellei joku sitten jää "vahingossa" pois kyydistä :D Tätä tuskin pääsee tapahtumaan, sillä lentoreittimme kulkee vaihtelevaa mutta nopeaa ja yksinkertaista reittiä; menomatkan lähtö on Helsingistä ja suuntaa Shanghain kautta yhdellä vaihdolla kohti Aucklandia. Paluumatka on varmasti yhtä mielenkiintoinen, sillä Aucklandista lennämme Tokion kautta konetta vaihtaen takaisin Helsinkiin.

Lippujen tilaus meinasi tuottaa ongelmia jopa kauniissa ulkoilmassa...

   Lentolippujen yhteishinnaksi muodostui piiiiiiitkän vertailun ja halpuuttamisen lopuksi 5067,36€ mikä tarkoittaa sitä, että jokaisen maksamasta 1300€ jäi vielä huikeat 33 euroa ja 16 senttiä matkamuistojen ostamiseen jokaiselle! Onneksi ensi lauantaina järjestettävästä Blockfestin pyttipannumyynnistä on tarkoitus tehdä niin isot voitot, että saadaan vielä tyrmättyä pimennossa olevat leirimaksut. Mutta nyt ei murehdita seuraavia kuluja, sillä olemmehan juuri varmistaneet, että MATKA TAPAHTUU!!

Fiilis oli mitä ilmeisimmän huikea, kun varmistusviesti tilauksesta saavutti sähköpostin!

   Lentolippujen naputtelu nimiimme ei ollut päivän ainoa onnistuminen: harjoittelimme myös hiukan tulevaa lauantaita varten paistamalla, maistamalla ja vertailemalla erilaisia pyttipannuja, joista valitsimme parhaimmat kaksi. Kaksi kaupan halvimmista pyttipannuista osoittautuivatkin aivan mainioiksi kaikkien yllätykseksi! Tämän perusteella hiottiin suunnitelma timantin kiiltäväksi; jokainen toisi lauantaina mukanaan Blockfestille kylmälaukuissa 15 pussia valittuja pyttäreitä, 5x10kpl paketteja pillimehuja sekä ketsuppia pari pulloa, jotta myytävät eivät välittömästi loppuisi kesken. Kaasut, pullot, pöydät yms. ollaan onneksi sovittu jo aiemmin, ja yksi ryhmästä hoitaa vielä muut mausteet, lautaset ja sen sellaiset paikalle. Näihin fiiliksiin onkin hyvä jäädä odottelemaan lauantaita ja alkaa jo suunittelemaan pakkauslistaa rinkkaa varten, sillä seuraavat 3 kuukautta tulevat varmasti vain hujahtamaan ohi!

Tästä hiukan silmänruokaa tulevaa lauantaita varten ;)

4 Passia kiitos...

   Nyt alkaa olemaan jo tosi kyseessä! Päivän kokous toimistolla alkoi jokseenkin hiukan valahtaneella mielialalla, nimittäin saimmehan kuulla, että Nea ei pääsisi matkaan oman työmatkansa takia. Hänen kompassinsa nimittäin osoittaa ensi Tammikuussa Intiaan Uuden-Seelannin sijaan. Nea ei kuitenkaan ollut ainoa, joka joutui jättäytymään kelkasta pois: Elina joutui myös synkin mielin toteamaan, ettei matka välttämättä onnistu hänen osaltaan rahahuolien takia. Tuleva Tammikuu kun tulisi olemaan todennäköisesti todella tiukalla rahojen suhteen matkan jälkeen, kun tämänkään hetkinen rahatilanne ja korkea vuokra eivät näytä vihreää valoa matkaa varten. Ryhmämme jäljelle jääneet Eero, Pinja, Tuuli sekä allekirjoittanut vaihtoivat paljon suru-naamaisia viestejä Elinalle ja Nealle ja harmittelivat, kun matka ei kaikkien osalta tulekaan onnistumaan...

   Onneksi jokaisella pilvellä on aina hopeareunus. Vaikka on itse kullekin sääli että kaikki halukkaat eivät pääse matkalle, koitimme kuitenkin löytää hyviä puolia tästäkin sattumuksesta, ja löytyihän niitä parikin: Pienemmällä porukalla reissaaminen tulee olemaan halvempaa ja helpompaa (voimme vuokrata kohdemaahan päästyämme yhden normaalin henkilöauton minibussin sijaan, majoittua neljän hengen hotellihuoneissa yms.) sekä Folke Bernadottelta saamastamme 1200€ matkatuesta (alkuperäinen tuki 200€ per lähtijä) tuskin joudumme maksamaan takaisin neljääsataa, joten nyt jokainen reissuunlähtijä saa tukea Bernadotten osalta peräti 300€! Tämä täytyy tietenkin vielä varmistaa, että onko asia ok ja kertoa muutoksista SP:n toimistolle, jonka Leevi lupasi ottaa hoitaakseen. Neljä jäljelle jäänyttä reissaajaa ovat kuitenkin varsin tosissaan jo matkan suhteen, nimittäin kaikki kokouksessa paikalla olijat olivat maksaneet ryhmän matkatilille viimeksi pyydetyn maagisen 1300€ lentolippuja varten! Myös passit oli hoidettu valmiiksi paikalle, joten pienen kuvaustuokion jälkeen kaikkien matkalupakirjat olivat visusti digitaalisessa muodossa ja tallessa tiukkojen kryptausten takana, ettei identiteettivarkauksia pääse syntymään.

   Lentolippujen bongaus jatkui myös tällä kertaa, ja löysimmekin todella kuuman tarjouksen Tokion kautta lennettävästä reitistä, joka olisi nopeimman ja halvimman lisäksi myös varustettu automaattisella "nuoriso"-alenuksella sekä vaihdos- ja peruutus-oikeuksilla! Lentoliput per naama maksaisivat tarkalleen 1352€, joten jokaisen 1300€ pääsisi heti oikeuksiinsa rahankeräyksistä keräämämme reilun 200€ kanssa! Emme kuitenkaan vielä tänä iltana tilanneet lippuja, nimittäin lentolippuvastaava olisi ensin kuluvina päivinä yhteydessä myyjään, ja varmistaisi että kaikki on varmasti kuten kuuluukin, ilman eri yllätyksiä (ylibuukkauksia, matkatavara-ekstroja, aikaistumisia jne). Jännityksellä jäämme odottamaan vastausta lippujen suhteen, ja saammeko mahdollisesti jo kullanarvoiset tiketit lähiviikkona käsiimme! Nyt ovat ainakin ennakkovalmistelut lippujen ostolle valmiina.

   Lippuja odotellessamme, yritämme pitää itsemme viihdytettyinä, ja mahdolisesti tehdä hiukan lisää matkarahaa siinä samalla. Otimme puheeksi tulevan lauantain Blockfestin Tampereella! Olimme jo edellisessä tapaamisessa suunnitelleet alustavasti menevämme myymään pyttipannua livenä paikan päälle. Suunnitelmat olivat hiukan kuitenkin jääneet vielä sille tasolle, joten nyt kehittelimme jo paljno realistisempaa visiota tulevasta festaripäivästä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme menneet myymään suolaista purtavaa koko lauantaipäiväksi, mutta koska väki väheni juuri kolmanneksella, äänestimme yksimielisesti menevämme paikalle pelkästään illaksi, kun esitykset ja väkimäärä olisivat parhaimillaan. Isoimpina kysymysmerkkeinä olivat enää mistä saamme sopivan katoksen myyntiin sekä jättimäisen paistopannun polttimoineen. Teltan kanssa päätimme ottaa rennosti, sillä sääennusteet lupasivat tulevalle viikonlopulle pelkkää aurinkoa. Pannustakin laitoimme vielä kyselyjä Facebookkini eri ryhmiin, mutta varasuunitelmana on kolme pienempää muurinpohjapannua kaasuineen ja polttimineen. Tuleva viikonloppu toivon mukaan tulisi tuottamaan ainakin muutaman satasen jälleen kassaamme, mutta lopputuloksen näemme vasta sunnuntaina klo 00:01. Tervetuloa paikan päälle toivottamaan onnea matkallemme, sekä maistamaan koko festareiden parasta pyttäriä kello viidestä eteenpäin!

   Ja tosiaan! Kun Elina jättäytyi matkasta pois, nimesimme Eerosta uuden matkanjohtajan (oman kommenttinsa mukaan syntipukin). Eikä tässä vielä kaikki: jokainen reissuun lähtijä sai myös Hämeen-Piirin partiolaisilta henkilökohtaisen 100€ avustuksen jonkin aikaa takaperin! 

   Sitten muita uutisia: yhteydenpito Uuden-Seelannin kanssa on hiukan vironnut, nimittäin saimme sähköpostia, jossa jokaista pyydettiin täyttämään keskeneräiset osallistumislomakkeensa. Tämä on sinänsä hankalaa, koska maanosamme ei ole lähettänyt maksusuunnitelmaa leirimaksusta. Onneksi leirinjohto omaa maalaisjärkeä enemmän kuin Suomen byrokratia, nimittäin he sanoivat suoraan että ongelma ei ole iso: täyttämämme kentät näkyvät heillä hyvin, ja riittää kun tallennamme ilmoittautumisemme, vaikkemme niitä voikaan varsinaisesti lähettää eteenpäin. Tuuli pitää yhteyttä vielä tarkemmin ilmoittautumisten osalta leirinjohdon suuntaan ja pitää meidät ajantasalla. Ilmoittautumisessa pyydettyä todistusta partiolaisuudestamme emme myöskään ole saaneet eteenpäin, mutta eiköhän tämäkin ongelma ratkea kun leiri lähestyy. Pinja kirjasi kaiken kokouksessa esiin nousseen muistiin, joten iso kiitos myös hänelle!

Nyt valmistaudumme Blockfestiin ja teroitamme paistinlastat valmiiksi, jotta saamme kukistettua leirimaksut ennenkuin ne ehtivät Suomeen rantautuakaan!

Munkkeja, kasvomaalausta ja suunnitelmia!

   Blogin päivittelijän palattuaan myös "lomilta" ja istahdettuaan jälleen kerran suoltamaan tosielämän totuuksia runollisiksi mietelmiksi naamioituina, on aika antaa täysi katsaus missä Wallaroo porukkamme tämän hetkiset ajatukset ja teot viilettävät:

   Palatkaamme hieman menneisyyteen: Kun vaeltajamme olivat kuukausi takaperin Längelmäveden kesäpäivillä myymässä herkullisia leivonnaisia ja tatuoimassa pikkulapsien poskia sekä kämmenselkiä (mikseivät myös hieman vanhempienkin vierailijoiden), saivat he kovan helteen ja kohtalaisen kävijämäärän lisäksi kerättyä muutaman tunnin urakallaan jälleen hieman rahaa kirstuun matkaa varten. Tässä kohtaa mainittakoon huolestuneille lukijoille, että vaikka tatuointivälineistömme olivat jokseenkin halvempaa laatua kuin mitä ammattilaisliikkeissä käytetyt kalliit pelit ja vehkeet, onnistuivat retkeläisemme silti työstämään siveltimillä ja vesiväreillä mitä uskaliaimpia taideteoksia halukkaille ohikulkijoille!

Erityisesti nuorta väkeä kiehtoi kovasti koristuttaa itseään; milloin Batman logolla, milloin Hello Kittyllä.

Eivätkä eskari- ja alakoulu-ikäiset olleet ainoita!

   Ateljeemme kukoistaessa ja kerätessä huomattavan määrän rahaa vapaaehtoismaksu-kippoon, ei kuitenkaan voida unohtaa toista kultakaivostamme, joka kultahippujen kaivamisen sijaan keskittyi vähintään yhtä arvokkaiden leivonnaisten myyntiin! Myyntipaikkamme kun sijaitsi sopivan ruuhkaisessa risteyksessä jossa läsnäolomme ja rahankeruutarkoituksemme ei voinut jäädä kenenkään huomiotta, saattoivat lastensa koristelun päättymistä odottelevat vanhemmat nauttia samalla Jokioisten Leivän herkullisia pullia ja munkkeja varsin kohtuulliseen hintaan.

Kuka bongaa kuvasta Suomen luontoon kuulumattoman eläimen?

   Vaikka yksi Suomen kesän harvinaisimmista olosuhteista olikin siunaus toisille, saattoi se olla osasyyllisenä toisinaan hieman hiljaiselle leivonnaismyynnille. Paahtavalla helteellä kun makeat syötävät eivät tunnetusti maistu yhtä hyvältä kuin perinteisenä suomalaisena kesäpäivänä, jolloin lunta on vain hiukan vähemman ja vettä sataa sitäkin enemmän. Saimme silti nauttia tästä kesän ihmeestä sopivasti varjostavan puun ja päivänvarjon alla. Leivonnaisistakin pääsimme loppujen lopuksi eroon ahkeralla pussittamisella ja kiertävällä kaupittelemisella, hyödyntäen vanhaa viisautta: "Jos ihmiset eivät tule luoksesi, pakkaa leivokset, laske hintoja rajusti ja kävelytä leivokset ihmisten luokse niin johan alkaa tulemaan kaivattua tulosta!"
Summa summaarum päivämme Längelmäveden kesäpäivillä oli hyvin onnistunut, tienasimme toista sataa matkakassaamme ja rupesimme jo juonimaan seuraavia kujeita tyydyttääksemme loputonta matkakuumettamme: seuraava kokousta sekä ensi kuussa järjestettävään Blockfestiin osallistumista!
Ainiin, ja päästiinhän siinä maalauksen ja myynnin melskeessä vielä Oriveden Sanomiinkin:

   Seuraava kokouksemme järjestettiin vasta, kun olimme hyvin levänneet ja palautuneet kolme viikkoa raskaasta myyntipäivästämme, huhhuh! Kokous oli pienimuotoinen, ja käsiteltävinä asioina olivat päällimmäisinä tuleva Blockfestiin osallistuminen pyttipannumyynnin muodossa. Selviteltäviä asioita ennen tapahtumaa tulisi olemaan paljon: mistä pyttärit, mistä pannut, mistä teltta, mistä kaasut et cetera. Eikä tässä vielä kaikki! Omenoiden keräilyä syksymmällä ja talvirenkaiden vaihtoakin ehdoteltiin varteen otettaviksi rahasammoiksi. Tällä kertaa jätimme kuitenkin pähkäilyn varsin lyhyeen, ja kahvilan muiden asiakkaiden hermojen säästämiseksi siirsimme aivomyrskymme jälleen WhatsAppin ihmeelliseen maailmaan.

   Seuraavaa kokousta ei tarvinnut tällä kertaa odotella kuin 2 viikkoa! Tällä kertaa syväluotasimme hieman tarkemmin Blockfestin mahdollisuuksia, sekä avasimme jälleen keskustelua kahden tyyppisistä, varsin kriittisistä paperilapuista reissumme onnistumisen kannalta: seteleistä ja lentolipuista. Blockfestin suunnittelu jäi vielä osittain korkeampien voimien armoille, koska emme saaneet vielä vastausta pyttipannukojumme sijainnille järjestäjiltä. Jäimme myös odottamaan vastauksia pyttipannun ostamisen suhteen, sekä ruoan lämmitystarvikkeiden ja pisarasuojamme (partiolaisten sanoin muurikkapannun ja teltan) suhteen.
   Sen sijaan juttua saatiin hyvinkin aikaiseksi aiemmin mainituista paperilappusista. Nyt olisi aika alkaa lyödä ehkä reissun konkreettisimpia päätöksiä pöytään, ja samalla valmistella pyhää vala-seremoniaa jonka jälkeen kukaan ei voisi enää paeta reissuun osallistumisesta (kuka haluaisikaan?). Jokaisen tulisi nimittäin maksaa arviolta 7730 Markkaa, eli 1300€ reissun yhteiselle tilille seuraavaan kokoukseen mennessä! Tämän lisäksi jokaiselle tarvitsevalle reissaajalle annettiin henkilökohtainen vastuutehtävä seuraavalle päivälle; hänen tulisi käydä paikallisten lainvartijoiden päämajalla näyttämässä kuvaa itsestään, ja anomassa riimuin ja rituaalein punakantista lupavihkoa, jonka saisi pari viikkoa myöhemmin omalla kuvallaan varustettuna! Tämä niin kutsuttu "Passi" pitäisi olla myös tuolloin kokouksessa mukana, nimittäin reissun seuraava suuri askel toteutettaisiin silloin: lentolippujen osto! Ryhmämme jäsenille kävi tämän päätöksen myötä selväksi, että jos oli jo hautonut mitä hienoimpia selityksiä miksi matkalle ei lähtisikään, lyheni miettimisaika juuri pariin viikkoon: lippujen oston jälkeen jokaisen tilille laittama 1300€ nimittäin häviäisi lentofirmojen tileille ikiajoiksi, eikä sitä saisi enää takaisin. Nämä liput sinetöisivät siis jokaisen omalta osaltaan mukaan matkalle lähteväksi! Jännityksellä seuraavaa kokousta odottaen, jokainen varmasti pohtii vain omalla kohdallaan: ketkä sukulaisista antaisivat parhaimmat edut / pienimmät korot heiltä lainattuihin tuhanteen kolmeensataan euroon?

Ensimmäiset matkarahat kasassa!

   Oli lämmin lauantai aamu, kun kolme-kuudesosaa Wallaroo -ryhmästämme levittivät viltin ja avasivat auton takaluukun Oriveden keskustassa kaikelle kansalle ihmeteltäväksi. Ei, emme olleet esittelemässä itseämme vaikka ryhmämme logo ja pieni infotaulu matkastamme keräsivätkin kivasti kyselyjä ja mielenkiintoa. Sen sijaan päivän pääesiintyjät valtasivat viltin päällysen ja auton takaluukun, kun esillä olivat vanhat astiastot, pehmolelut, lamput, CD-levyt, vinyylilevyt, koriste-esineet sekä liuta muita aarteita. Hintalapuin varustettuina tietysti!

   Kyseessä oli nimittäin ensimmäinen laatuaan oleva Orikirppu -päivä, jonka olimme bonganeet pari viikkoa aikaisemmin internetin syövereistä. Siltä istumalta olimme olleet yhtä mieltä, että mikäs sen parempi tapa viettää lauantaita, kuin kerätä rahaa matkaa varten myymällä omista kätköistä löytyneitä aarteita kirpputorilla. Kukin sai tuoda, mitä vain myytäväksi löysi, ja tavaravalikoiman laajuudesta sen huomasikin!

   Puolen päivän jälkeen myyntiporukkaan liittyi vielä 3/18 osaa porukasta (matematiikkaa!) ja joukkomme sai myyntiin vielä lisää rompetta ja kampetta. Toripäivän saldo oli päivän lopuksi 80€ matkakassaan rahaa, sekä hieman kevyemmät autot. Todettuamme rahankeruumme pään olevan vihdoin auki, suuntasimme jo katseemme tulevaan Längelmäveden Kesäpäivään, joka järjestettäisiin muutaman viikon kuluttua samoilla alueilla! Siellä emme tosin tule myymään rompetta, vaan herkullisia leivonnaisia, mehua sekä antamaan ilmaiseksi kasvomaalauksia. Jos siis olette 4.7. liikkeellä Oriveden/Längelmäveden suunnalla, tulkaa ihmeessä sanomaan hei ja ostamaan leivonnaisia hyvään tarkoitukseen ;) Lahjoituksiakin otetaan vastaan, ja matkamme tilinumero löytyykin nyt Blogin otsakkeesta!

Piknik ja sähköisiä lomakkeita

   Saimme hyvän idean viime kertaisen kokouksen jälkeen seuraavaksi tapaamispäiväksemme: Partioparaatin päivä Tampereella 17.5. Loogisesti järkevä vaihtoehto siksi, että suurin osa olisi jo Tampereella valmiiksi, ja päivä olisi vielä sopivasti ennen Uuden-Seelannin viimeisintä ilmoittautumispäivää. Niin ja tosiaan: Olemme viimein päättäneet suunnata Uuteen-Seelantiin Australian sijaan! Uudesta-Seelannista saamamme lämmin vastaanotto ja ilmoittautumispäivän lykkäys meidän osallistumisemme mahdollistamiseksi tekivät selväksi, että kaikki merkit povaavat meille onnea ja vaurautta Australian naapurista (no, ainakin onnea ehkä)!

   

   Kun paraati oli takana, alkoi välitön viestien vaihto missä kukakin piileksi ja mihin suuntaisimme pitämään "kokoustamme". Koska paraati päättyi Särkänniemen tietämille, päätimme suunnata läheiselle Särkänkalliolle. Kokouspöytänä toimi piknik huopa, Eero vastasi sähköisestä viestinnästä ainoalla läppärillä, Elina toimi ympäristöministerinä ja asiakaspalautteen vastaanottajana ruokittuaan paria lokkia, jotka kiljuivat seuraavat kymmenisen minuuttia huutaen kavereitaan paikalle, ja Jokioisten Korvenkävijät tarjosi ison läjän pullaa. Nautittuamme makoisat pullakahvit ilman kahvia, tutustuimme Infernon jännittäviin (lue: sekaviin) ilmoittautumissivuihin! Ensimmäinen reaktio oli, että kuinka paljon tietoa muutamasta osallistujasta voidaan kaivata?? "Koska viimeksi kävit hammaslääkärissä? Molempien huoltajien/vastaavien siviilisääty? Voimmeko uida 25m? Viimeisin jäykkäkouristusrokote?" ja paaaaljon lisää!

   Tuijoteltuamme ja ihmeteltyämme parin tunnin ajan ilmoittautumissivua, päätimme luovuttaa tämän päivän osalta, sillä tajusimme ettemme millään ehtisi tehdä kaikille valmista lomaketta. Sovimme, että jokainen täyttää oman lomakkeensa vielä ajoissa, ja päätetään viestien välityksellä, mitä laitamme yhteiseksi tarkoitettuhin kohtiin. Kovan urakkamme päätteeksi heräsi vielä yksi kysymys: mihin mennään syömään? Dataus ja vaihtoehtojen heittely olivat sen verran rankkaa puuhaa, että koneen sulkemisen ja kokouspaikan siivouksen jälkeen nälkä oli noussut itse kullekin. Ruokapaikan valinnan kanssa emme onneksi joutuneet tappelemaan yhtä kauan kuin Infernon ilmoittautumisen kanssa. Tampere-asiantuntijamme selvittivät, että läheinen Pancho Villa voisi olla hyvä paikka, joten suunnistimme sinne haukkaamaan purilaiset, jonka jälkeen jokainen suuntasikin jo kotia kohti.

Viime hetken pähkäilyt!

   Pidimme jälleen kokouksen Tampereen toimistolla, tällä kertaa tavoitteenamme saada viimein päätettyä matkamme pääkohde! Olimme jo päivän verran varmoja, että tulisimme suuntaamaan loppujen lopuksi sittenki Uuteen-Seelantiin, koska emme olleet vieläkään saaneet vastausta Australiasta, koskien rakennusleirille osallistumistamme... Uudessa-Seelannissa sitä vastoin meille annettiin jopa lisäaikaa ilmoittautumiselle 22.5. mennessä, vaikka virallinen ilmoittautumispäivä olikin jo pari päivää sitten umpeutunut. Vedimme kuitenkin "Sattuma" -kortin matkansuunnittelupelissämme, nimittäin muutamaa tuntia ennen kokousta, saimme Heikiltä viestin: Australian leiritoimikunta oli päättänyt myöntää meille luvan osallistua rakennusleirille kuitenkin.

   Hiukan hölmistyneinä ihmettelimme, että mitäs nyt? Molemmat vaihtoehdot olivat juuri avautuneet, kun luulimme vain toisen olevan enää jäljellä. Tästä alkoi armoton brainstormaus, kumpi mahtaa olla kiinnostavampi/

helpompi/halvempi/mahdollisempi/ystävällisempi jne! Puntarissa olivat niin maan yleinen hintataso, kuljetukset, muut matkan aikana mahdollisesti nähtävät maat, lentojen yhteensopivuus, "ikävät yllätykset" kuin kaikkien yleinen innostus kumpaakin maata kohtaan. Puntarointia jatkui noin tunnin verran, jonka jälkeen päätimme, että varmistetaan vielä muutamia asioita kummastakin leiristä, viestitellään yleisistä mielipiteistä ja erilaisista skenaarioista. Löimme pillit pussiin tämän kokouksen osalta, kun olimme saaneet vielä Action Pointit (AP:t) valmiiksi, ja jokainen tiesi, mitä seuraavaan kokoukseen mennessä pitäisi selvittää. Luvassa on siis lentojen hintojen bongausta/vertailua, uusia rahankeräysmahdollisuuksia ja seuraavassa kokouksessa viimein päätämme, kumpi maa voittaa: Uusi-Seelanti vai Australia!

Helsinki on nyt nähty!

   Neljän vaeltajan urhoollinen matka suureen ja pelottavaan Helsinkiin alkoi tiistai-aamuna tyylikkäästi kuskin nukkumisella pommiin. Extra-kahvien ja muutaman kymmenen minuutin ylimääräisen odottelun jälkeen hoviajurimme saapui ja joukkomme pääsi viemään ensimmäiset elintärkeät paperit Tampereen toimistolle: KV-apuraha -hakemukset henkilöille. Olimme edeltävänä iltana pitäneet viestineuvotteluja siitä, mitä kukakin kirjoittaa omaan hakemukseensa, jotta niistä saataisiin mahdollisimman yksilöidyt ja kuitenkin samoilla rahasummilla. Hämeen piirin toimiston keikaus sujui varsin nopsasti, jonka jälkeen olikin jo aika suunnata kohti mahtavaa Helsinkiä!

   Matkaamme osui ensimmäisen tunnin sisään heti toinen pit-stop: pysähtyisimme Hämeenlinnassa noukkimassa vielä yhden vaeltelevan sielun sekä tyydyttämään kulkupelimme ehtymätöntä janoa. Tämä vaeltaja oli uskomattoman hajuaistinsa avulla löytänyt sopivan tapaamispaikan: McDonaldsin! Jotta emme kuukahtaisi matkalle, porukkamme söi vielä varmuuden vuoksi toisen aamupalan ja veti tankin täyteen, jolloin matkamme jatkuikin jo kohtalaisen pirteänä.

   Lopulta pääsimme perille: Helsinki!

   Ensimmäinen kohteemme tulisi olemaan Suomen Partiolaisten päätoimisto. Onneksi Pinja ja Elina olivat jo niin tuttuja toimiston sijainnin kanssa entuudestaan, että he opastivat ryhmämme suorinta tietä pääkallonpaikalle. Toimistolla saimme mitä lämpimimmän vastaanoton, kerrottuamme suunnitelmistamme lähteä Australiaan vuodenvaihteessa. Olimme hieman häkeltyneitä kysymysten määrästä joka meitä kohtasi, mutta tyynen partiolaismaisesti vastasimme kaikkiin mihin kykenimme. Jätimme myös toimistolle jotain muistoksi käynnistämme: Folke Bernadotten avustushakemuksen sekä blogiosoitteemme. Harmiksemme matkan kuvaajan (allekirjoittanut) aivot olivat 5 minuuttia todelisuudesta jäljessä, nimittäin emme toimiston huumassa huomanneet ottaa yhtään kuvaa muistoksi käynnistämme... Tämä ei tarkoita että olisimme lähteneet tyhjin käsin, nimittäin saimme jotain pientä vietäväksi Tampereen partiotoimistolle:

   Toimistolla käynnin jälkeen heräsi suuri kysymys: "Mitäs sitten tehdään?" Olimme kerran Hesaan asti saapuneet, niin pitäisihän täällä nyt jotain muutakin tekemistä keksiä. Päätimme selvittää tiemme keskustan ilmaisilla parkkipaikoille, ja jatkaa matkaamme kävellen. Jonkin kumman kulttuurishokin ansiosta löysimmekin itsemme seuraavaksi tuomiokirkon rappusilta, näpsimästä itsestämme selfieitä kuten kunnon turistit!

   Vaan mepä emme tyytyneet pelkkään ulkokuoren ihasteluun: oli aika nähdä tämä kakku sisältäkin!

   Lyhyen hartaushetken, ihastelu- ja kuvaustuokion jälkeen saimme joukkomme jatkeeksi tälle Helsingin reissulle Elinan kaverin, Danin. Ja koska partioreissulla ollaan, niin seuraava aktiviteetti olikin jo selkeä: syömään!

   Lounastettuamme Vapianon herkullisessa pasta-/pizza-paratiisissa, olimme jälleen hiukan ymmällään: mitä kolme työtöntä, yksi vastavalmistunut ja yksi opiskelija voisivat tehdä Hesassa tähän aikaan päivästä? Käydä shoppailemassa euro-krääsää! Annoimme itsestämme hyvän kuvan käytyämme mahdollisimman lähellä eduskuntatalon rappusia puhaltelemassa saippuakuplia (mainittu talo oli remontissa).

Saippuan täyttämien silmien kiroamisen jälkeen kahvihammasta kolotti jo sen verran, että lopun voittekin arvata.

   Loppupäivä sujuikin lähinnä Helsingin loputtomia katuja kierellessä, mutta kukaa ei voi väittää etteikö pikku reissumme olisi ollut hauska! Saimme tärkeät paperit vietyä, pääsimme katselemaan nähtävyyksiä, söimme hyvää ruokaa ja vietimme laatuaikaa hyvässä seurassa. Iltasella joukkomme suuntasi takaisin kohti pohjoista.