Tästä se leiri alkaa!

   Oli synkkä ja sateinen aamu... No ainakin sateinen! Ja ehkä aurinko oli hiukan pilvessä, mutta muuten retkeläisten yhdeksännen päivän aamu alkoi kuten muutkin, joskin tällä kertaa jokin oli toisin kuin aiemmin. Se saattoi olla kalvava tieto kotiin unohtuneesta selfie kepistä... Tai kaipaavia muistoja edellisenä päivänä palautetusta vuokra-autosta... Tai sitten se oli tieto siitä, että pääsisimme tänään vihdoin tekemisiin paikallisten partiolaisten kanssa! Retkeläisemme siis jättivät hostellin heti aamutuimaan, ja lähtivät metsästämään bussipysäkkiä, jolta nousisivat Rotorualle vievään bussiin.

   Oikea pysäkki löytyi muutaman mutkan kautta, ja rinkat saatiin suojaan sateelta kunnes bussi valmistautuisi lähtöön. Ryhmämme kävi myös syömässä ensimmäistä kertaa Uusi-Seelantilaisessa mäkkärissä, sillä emme halunneet joutua odottamaan ruokaa pitkään bussin karkaamista peläten.

   Lopulta bussi lähti matkaan, ja edessä olisi neljän tunnin odotus, kunnes tapaisimme ensimmäistä kertaa Phillin joka veisi meidät leirialueelle!

   Päästyämme perille Phill oli jo meitä vastassa, ja pikaisten tutustumisten jälkeen nousimme autoon jotta ehtisimme vielä sopivasti päivälliselle. Kävi ilmi, että Phill on harrastanut partiota jo viisivuotiaasta saakka, ja on tällä hetkellä vastuussa vaeltajien osastosta leirin aikana. Väki on kuulemma jo odottanut koska "suomalaiset vieraat" saapuisivat!

   Lake Ranch oli jo vartin päästä näkyvissä, ja ensimmäisenä ryhmämme sai päällensä viralliset Inferno t-paidat, käteensä rannekkeet ja paljon lämpimiä tervehdyksiä ja moikkauksia! Phill näytti paikkoja, mm. nukkumatilat, ison ladon jossa järjestettäisiin jäätävän kokoisia bileitä, Rover Cafe -kahvilan ja ruokailukatoksen. Saavuimme myös sopivasti paikalle juuri ruoka-aikaan, ja pöydästä löytyi lämpimiä, itse täytettäviä hampurilaisia!

   Pääsimme myös vielä auttamaan koristeiden ja taulujen maalauksessa lopuksi iltaa, kunnes vetäydyimme yöpuulle sateisen päivän päätteeksi. Seuraavana aamuna herätys ja aamiainen olisivat puoli kahdeksan maissa, ja siitä eteenpäin nähtäisiin taas mitä päivä tuo tullessaan!