Helsinki on nyt nähty!
Neljän vaeltajan urhoollinen matka suureen ja pelottavaan Helsinkiin alkoi tiistai-aamuna tyylikkäästi kuskin nukkumisella pommiin. Extra-kahvien ja muutaman kymmenen minuutin ylimääräisen odottelun jälkeen hoviajurimme saapui ja joukkomme pääsi viemään ensimmäiset elintärkeät paperit Tampereen toimistolle: KV-apuraha -hakemukset henkilöille. Olimme edeltävänä iltana pitäneet viestineuvotteluja siitä, mitä kukakin kirjoittaa omaan hakemukseensa, jotta niistä saataisiin mahdollisimman yksilöidyt ja kuitenkin samoilla rahasummilla. Hämeen piirin toimiston keikaus sujui varsin nopsasti, jonka jälkeen olikin jo aika suunnata kohti mahtavaa Helsinkiä!
Matkaamme osui ensimmäisen tunnin sisään heti toinen pit-stop: pysähtyisimme Hämeenlinnassa noukkimassa vielä yhden vaeltelevan sielun sekä tyydyttämään kulkupelimme ehtymätöntä janoa. Tämä vaeltaja oli uskomattoman hajuaistinsa avulla löytänyt sopivan tapaamispaikan: McDonaldsin! Jotta emme kuukahtaisi matkalle, porukkamme söi vielä varmuuden vuoksi toisen aamupalan ja veti tankin täyteen, jolloin matkamme jatkuikin jo kohtalaisen pirteänä.
Lopulta pääsimme perille: Helsinki!
Ensimmäinen kohteemme tulisi olemaan Suomen Partiolaisten päätoimisto. Onneksi Pinja ja Elina olivat jo niin tuttuja toimiston sijainnin kanssa entuudestaan, että he opastivat ryhmämme suorinta tietä pääkallonpaikalle. Toimistolla saimme mitä lämpimimmän vastaanoton, kerrottuamme suunnitelmistamme lähteä Australiaan vuodenvaihteessa. Olimme hieman häkeltyneitä kysymysten määrästä joka meitä kohtasi, mutta tyynen partiolaismaisesti vastasimme kaikkiin mihin kykenimme. Jätimme myös toimistolle jotain muistoksi käynnistämme: Folke Bernadotten avustushakemuksen sekä blogiosoitteemme. Harmiksemme matkan kuvaajan (allekirjoittanut) aivot olivat 5 minuuttia todelisuudesta jäljessä, nimittäin emme toimiston huumassa huomanneet ottaa yhtään kuvaa muistoksi käynnistämme... Tämä ei tarkoita että olisimme lähteneet tyhjin käsin, nimittäin saimme jotain pientä vietäväksi Tampereen partiotoimistolle:
 |
Toimistolla käynnin jälkeen heräsi suuri kysymys: "Mitäs sitten tehdään?" Olimme kerran Hesaan asti saapuneet, niin pitäisihän täällä nyt jotain muutakin tekemistä keksiä. Päätimme selvittää tiemme keskustan ilmaisilla parkkipaikoille, ja jatkaa matkaamme kävellen. Jonkin kumman kulttuurishokin ansiosta löysimmekin itsemme seuraavaksi tuomiokirkon rappusilta, näpsimästä itsestämme selfieitä kuten kunnon turistit!
Vaan mepä emme tyytyneet pelkkään ulkokuoren ihasteluun: oli aika nähdä tämä kakku sisältäkin!
Lyhyen hartaushetken, ihastelu- ja kuvaustuokion jälkeen saimme joukkomme jatkeeksi tälle Helsingin reissulle Elinan kaverin, Danin. Ja koska partioreissulla ollaan, niin seuraava aktiviteetti olikin jo selkeä: syömään!
Lounastettuamme Vapianon herkullisessa pasta-/pizza-paratiisissa, olimme jälleen hiukan ymmällään: mitä kolme työtöntä, yksi vastavalmistunut ja yksi opiskelija voisivat tehdä Hesassa tähän aikaan päivästä? Käydä shoppailemassa euro-krääsää! Annoimme itsestämme hyvän kuvan käytyämme mahdollisimman lähellä eduskuntatalon rappusia puhaltelemassa saippuakuplia (mainittu talo oli remontissa).
Saippuan täyttämien silmien kiroamisen jälkeen kahvihammasta kolotti jo sen verran, että lopun voittekin arvata.
Loppupäivä sujuikin lähinnä Helsingin loputtomia katuja kierellessä, mutta kukaa ei voi väittää etteikö pikku reissumme olisi ollut hauska! Saimme tärkeät paperit vietyä, pääsimme katselemaan nähtävyyksiä, söimme hyvää ruokaa ja vietimme laatuaikaa hyvässä seurassa. Iltasella joukkomme suuntasi takaisin kohti pohjoista.
