Uusia mahdollisuuksia!

   Viimeisin suunnittelukokous Tampereella tuotti jälleen hedelmää; saimme vastauksen Uuden-Seelannin partiolaisilta, ja täten meillä on nyt jo 2 vaihtoehtoa tuleviksi leiriksi! Odottelemme vielä vastauksia Australian Jamboreen ylimmältä johtoportaalta, jos he voisivat kuitenkin sopia poikkeusluvasta antaa muutaman suomalaisen suonsukeltajan auttaa leirin pystytyksessä jo ennen varsinaista leiriä. Lähtökohtaisesti kaikki vielä kuitenkin haluaisivat päästä Australiaan. Uudesta-Seelannista saimme todella lämpimän vastaanoton kysyessämme leirille osallistumisen mahdollisuudesta. Loppujen lopuksi Inferno ei olisi juuri sen kauempana kuin aussien Jamboreekaan, joten tämä on todella vahvalla toisella sijalla leirikohteeksi, jos Australia vilkuttaa meille vieläkin punaista lähestymisvaloa.

Eero on porukan kokenein fläpisti

                      

  

 Pidimme myös hieman tavallista pidemmän kokouksen pelkällä matkaporukalla, jotta saimme paperit Folke Bernadotte-säätiölle ja Hämeen Partiopiirin kv-apurahahakemukseen valmiiksi. Hilpeä vitsin vääntö ja reissun logon hahmotteleminen samaan aikaan vauhdittivat kummasti tärkeiden paperin täyttämistä (oikolukija sitten pistää punakynän heilumaan, kun matkasuunnitelmissa lukee "mämmin syöttäminen paikallisille ja kinkulla pelastautuminen kojooteilta"). Paperit saatiin pääasiassa allekirjoituksia vaille valmiiksi, mutta päätimme odottaa muutaman päivän, jos saisimme vastauksen Australiasta ennen kuin viemme hakemuspaperit henkilökohtaisesti asiaan kuuluville tahoille täysin valmiina. Harjoittelemme jo tulevaa matkaa varten suuntaamalla seuraavalla viikolla Helsinkiin koko porukalla, kun viemme hakemuksen Folke Bernadotte säätiölle käsin.

Sihteerimme Pinja kirjasi hymyssä suin vakavia papereita

               

Koko projekti tuntuu vielä varsin kaukaiselta haaveelta, mutta onneksi suunnitelmat ovat jo näinkin hyvässä vaiheessa. Ryhmähenki tiivistyy kerta kerralta, kohta tiedetäänkin jo kaikkien syvimmät huolet, murheet ja salaisuudet. Tästä eteenpäin kokouksia alkaakin olemaan jo melkein kerran viikossa, vaikka joka kerta emme kokoonnu partiotoimistolla. Jäämme odottelemaan varmistusta Australiasta, ja seuraavan kerran kokoonnummekin jo viikon päästä, kun pakkaamme itsemme autoon ja lähdemme harjoittelemaa autosuunnistusta Helsingin yksisuuntaisille kaduille, tavoitteenamme löytää Suomen Partiolaisten päämaja!

Hiukan hahmotelmaa tulevaa logoa varten

Ensimmäiset suunnittelukokoukset takana

   Matkamme suunnittelu alkoi jo kuluvan vuoden tammikuun lopussa, kun ryhmämme kokoontui Tampereella Hämeen Partiopiirin toimistolla ensimmäistä kertaa. Alkujännitystä oli havaittavissa heti ovesta sisään astuessa, varsinkin kun vain harvat tunsivat toisiaan entuudestaan. Jännitys tasaantui onneksi varsin nopeasti. Pikaisen tutustumiskierroksen jälkeen tunnelma oli jo selvästi rennompi, ja yhteishengen rakentumisen saattoi jo havaita ilmassa. Kaikilla oli jo varsin selkeä käsitys, mitä täällä ollaan tekemässä ja hakemassa!

   Matkan haastavin osuus saatiin varsin nopeasti selvitettyä pois alta jo ensimmäisellä kokoontumisella; matkakohde! Ilman käsirysyjä tai sen suurempia verbaalisia valtataisteluita, ryhmällämme oli kutakuinkin selkeä yhteinen päämäärä, kun kyseessä oli matkustaminen. Suurin osa halusi nimittäin lähteä niinkin lähelle kuin Australiaan! Tämän tuloksen pohjalta jokaiselle jäi tehtäväksi seuraavaan kokoukseen mennessä selvittää, minkälaista partiotoimintaa Ausseissa harrastetaan, ja järjestetäänkö siellä leirejä tai vastaavia tapahtumia vuonna 2016, joihin voisimme ottaa osaa.

   Toisella kokoontumisella olimme kaivelleet hiukan internetin datapaketteja, ja löytäneet todella mielenkiintoista infoa jo vuonna 2016 järjestettävästä Australian Jamboreesta! AJ2016 on ensi vuoden aluissa järjestettävä 24. Australian Jamboree, jonne on povattu jopa 12 000 osallistujaa ympäri maata. Tästä innostuneina nimesimme Tuulin ja Pinjan lähettämään sähköpostia kyseiselle Jamboreelle, jos voisimme osallistua leirille vaikka vain osaksi aikaa, koska leiri jatkuisi muuten niin pitkälle Tammikuun puoleen väliin, että joululomat olisivat loppuneet ja päiviä ennen kuin olisimme takaisin Suomessa. Nimesimme myös tekijät muihin tehtäviin: Leevi hoitaisi lentolippujen tilauksen kun aika koittaisi, Eero ja Elina hoitaisivat rahoituspuolen. Tuulille ja Pinjalle annettiin myös hiukan mietiskeltävää matkan mahdollisesta teemasta, palveluprojektista sekä matkan tavoitteista. Jäimme odottamaan vastausta Australiasta peukut pystyssä!

   Seuraavassa kokouksessa emme tietenkään odotelleet tumput suorina vain yhtä vastausta. Lähetimme viestiä myös Aussien naapurimaahan Uuteen-Seelantiin, jossa järjestettäisiin kutakuinkin samoihin aikoihin Jamboreen kanssa hiukan pienemmille partiolaisille oma paikallinen leirinsä nimeltä Inferno 2016. Ainakin meillä olisi varasuunnitelma, jos Australiasta saamamme vastaus olisikin kieltävä. Näiden kyselyiden vastauksia odotellessa aloimme jo suunnitella muita matkan osa-alueita, kuten rahoitusta, avustushakemuksia, lentojen hintakilpailutuksia ja mitä muuta tekisimme matkalla leireilyn lisäksi. Kaikkien huulilla oli ainakin maiden nähtävyyksien kiertely, kun kerran toiselle puolen maailmaa lähdetään, niin eihän siellä pelkkää peltoa jaksa tuijotella kahta viikkoa. Ehdimme myös alustaa hiukan mitä rahankeruu mahdollisuuksia voisimme hyödyntää, kun saimmekin jos ensimmäisen vastauksen Australian partiolaisilta Jamboreesta!

   Ensimmäinen vastaus, jonka saimme takaisin suurimmalta Jamboreelta jonka varmaan koskaan tulisimme näkemään, oli kutakuinkin sanasta sanaan näin pitkä: "Sorry, no." Lienee sanomattakin selvää, että olimme hiukan tyrmistyneitä. Emme nielleet tätä vastausta pureksimatta, vaan lähetimme uuden sähköpostin samalle henkilölle, jossa tällä kertaa tiedustelimme olisiko mahdollista osallistua vain esim. rakennusleirille, jolla voisimme auttaa kaikessa mahdollisessa maan ja taivaan väliltä. Saimme uuden vastauksen, jossa oli tällä kertaa viestin sisällössä jopa 2 sanaa enemmän asiaa: "Sorry, no can do," Jälleen ilman sen suurempia selityksiä... Emme vieläkään luovuttaneet Jamboreen suhteen, nimittäin seuraavaksi Heikki lupasi soittaa kyseiselle yhteyshenkilölle tiedustellakseen asiaa, mutta sai vastaukseksi vain tiedon, että "kyseinen hekilö ei enää työskennellyt siellä". Aloimme jo olla tarpeeksi pyörällä päästä, joten luovuimme Jamboreelle osallistumisesta, ja suuntasimme katseemme uusin kohteisiin. Pitäkää tunkkinne! Odottelimme edelleen vastausta Infernolta, jonne myös Heikki oli soittanut, ja päässyt vain automaattivastaajan kanssa haastelemaan. Ryhmämme päätti pitää yhteishenkeä yllä myös kokousten ulkopuolella, nimittäin päivänä muuana lähdimme koko porukalla nauttimaan elokuvista, ja kaikki tuntuivat todella nauttivan! Saimme myös päätettyä projektillemme nimen, ja ristimme matkamme teeman mukaisesti:

Wallaroo 2015

   Neljännessä kokouksessa emme olleet vieläkään saaneet vastausta Infernolta, mutta onneksi löysimme jälleen uuden vaihtoehdon matkan partiokohteeksi: SG50 International Jamboree 2015! Singaporessa järjestettäisiin nimittäin jo tämän vuoden marraskuussa kansainvälinen Jamboree, jonne kaikki olisivat ainakin tapahtuman omien sivujen mukaan tervetulleita! Tällä kertaa Leevi sai nakikseen laittaa viestiä Singaporen partiolaisille, ja tiedustella lähinnä, että pitääkö leirin suhteellisen alhainen osallistumismaksu (135€) todellakin sisällään kaiken palvelun lentokentältä hausta ruokiin, matkamuistoihin ja kuljetuksiin takaisin lentokentälle. Jäimme jälleen kerran jännittyneinä odottelemaan. Kävimme kokouksessa myös läpi hiukan rahankeruu mahdollisuuksia, ja roskien keräyksen, avustusten ja porukalla tehtävien kesätöiden lisäksi yksi idea sai hyvän vastaanoton: joukkorahoitus. Selvitimme joukkorahoituksen mahdollisuuksia ja lainmukaisuuksia, mutta saimme muutamassa viikossa selville, että Suomen lainsäädäntö tyrmää kohtalaisen tehokkaasti vapaan, vastiikkeettoman joukkorahoituksen idean... Jotta saisimme ylipäänsä luvan ryhtyä keräämään rahaa netin välityksellä matkaamme varten, pitäisi ensin anoa poliisihallitukselta rahankeräyslupa, jolla todennäköisesti kestäisi jopa 4 kuukautta ensin tulla takaisin tarkastuksesta hyväksyttynä... Jopa tätä ennen meidän tulisi selvittää tusina pienempiä asioita, jotta saisimme edes lupahakemuksesta asiallisen. Jätimme siis tämän vaihtoehdon toissijaiseksi, mutta jos saamme vielä jossain vaiheessa luvan kerätä rahaa netin välityksellä, laitamme linkin/tilinumeron heti tälle sivulle!

   Viidennes kokous oli hiukan kuin "hätä-kokous", nimittäin emme olleet vieläkään saaneet vastauksia kummaltakaan leiriltä (Infernolta tai SG50:ltä), mutta näitä enemmän meillä alkoi tulla kiire avustushakemusten kirjoittelussa. Emme vielä saaneet hakemuksia postiin asti, mutta onnistuneesti heittelimme ideoita ja lauseita hakemuksia varten. Alustus ainakin tehtiin kunnolla, joten ihme lienee jos avustushakemuksemme eivät tuota tulosta. Heikki lupasi myös vielä soittaa Singaporen partiolaisille tiedustellakseen oliko sähköposti kadonnut netin syövereihin, mutta sai jälleen vain nauttia automaattivastaajan heleästä äänestä.

   VIHDOIN! Heti seuraavana päivänä saimme vastauksen Singaporesta: "Yes, fee covers everything. Welcome to the camp!" oli viestin kiteytetty sisältö! Tästä saimme jo paljon lisää potkua suunitelmiin, sillä olimme saaneet ensimmäisen vihreän valon suunnata kohti Singaporea ja Australiaa!