sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ensimmäiset nakit!

   Leiriläisten ensimmäinen aamu alkoi kännykän hälytyksellä, joka kertoi aamupalan alkamisesta. Turhaa kiirettä ei tarvinnut heti pitää, sillä nuoremmat varsinaiset leiriläiset eivät saapuisi vielä useaan tuntiin. Ruokailun jälkeen kuitenkin olisi luvassa ensimmäinen leirikokous, jossa saisimme tietää tarkemmin tulevien päivien ohjelmasta.


   Ulkona oli lievän kostea päivä, ja se tulisi todennäköisesti sotkemaan yhden päivän isoimmista suunnitelmista, josta saimme kuulla vasta aamupalan jälkeen. Ensimmäisenä ryhmäläisille jaettiin listat, joiden mukaan heidän seuraavat 5 päivää tulisivat kulkeutumaan ja muokkautumaan.



   Ensimmäinen varsinainen "tehtävä" olikin varsin haastava: ottakaa aurinkoa rantailla, ja vahtikaa samalla mahdollisia uimareita!

               

   Koska ensimmäiset leiriläiset tulisivat vasta myöhemmin samana päivänä, ei tarvinnut juuri turhia paineita ottaa altaan vahtimisesta. Tässä kohtaa blogin kuvaaja saikin hyvän tilaisuuden käydä hiukan kiertelemässä leirialuetta, ja ottamassa kuvia ennen varsinaisen tapahtuman alkua.








     














   Myöhemmin samana päivänä saimme jo seuraavan nakin, kun leiriläiset olivat saapuneet paikalle bussilasteittain. Pääsisimme opastamaan nuorempia tien varteen, kun ensimmäinen ohjelma leirialueen uusimmille tulokkaille järjestettiin tervetuliaisjuhlat kahdessa osassa:




   1: Lukitaan kaikki leiriläiset ensin parilla kahluualtaalla varustettuun, tylsään latoon ja soitetaan huonoa musiikkia.


   2: Opastetaan heidät mitään kertomatta tietä myöten kukkulan toiselle puolen, jossa odottaisi kunnon beach-party järven rannalla!








   Iltapäivä kuluikin lopulta mukavasti rannalla teinejä vahtiessa heidän hakatessaan toisiaan isossa pomppulinnassa jättimäisillä nyrkkeilyhanskoilla, pelatessaan pomppulinnaan rakennettua twisteriä tai surffilautaa tai uidessaan. Ruokaa oli paljon ja hyvää sekä jäätelöt jokaiselle.






   Illalla oli vielä luvassa "jatkot" ennen mainitussa ladossa, bilemusiikin keskellä. Myös Rover-Cafe -kahvila oli auki yömyöhään, ja osa väestä vain tykkäsi notkua ympäri leirintäaluetta. Tällä kertaa jopa blogin kirjoittaja pääsi "ajoissa" nukkumaan, sillä julkisen WiFi:n ylitettyä rajansa, ei edes tämän blogipostauksen julkaisu onnistunut ajallaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti