Ensimmäinen päivä pulkassa!

   Innokkaimmat matkan seuraajat ovat tilastoista päätellen käyneet katsomassa blogin sivua jo muutamaankin otteeseen päivitysten toivossa. Matkalaiset kuitenkin pääsivät jälleen tiedon valtatielle läppärillään vasta ensimmäisen päivän lopulla, ja nyt onkin hyvä aika käydä läpi, miten matka on lähtenyt käyntiin!

   

   Matkalaiset löysivät toisensa Helsinki-Vantaan lentokentältä kohtalaisen kivuttomasti, ja siitä paikasta alkoi armoton matkakuumeen purkaminen ja hypetys! Ensimmäiset asiat tuli kuitenkin hoitaa ensin: viimeinen check-in sekä rinkkojen hoitaminen liukuhihnalle ja ruumaan. Onneksi suurin osa paperisodasta oli jo tehty etukäteen, joten melko nopeasti päästiin ihmettelemään oikean portin löytämistä jäätävän kokoiselta lentokentältä. Aikaa oli onneksi varattu pari tuntia oikean portin löytämiseen, vaikka hiukan portille päästyämme saimme kuulla että ehkä hiukan turhaan: lentokoneeseen oltiin vielä tekemässä huoltotöitä, joetn lähtö tulisi viivästymään ainakin tunnilla... Kahdella... Ja lopulta kolmella tunnilla! Saimme sentään alennuskupongit mihin tahansa kentän ravintolaan, joten suuntasimme syömään, ja myöhemmin nousimme koneeseen.

   Ja VOI POJAT MIKÄ KONE!!! Olimme saaneet jo sisäpiirihuhua, että pääsisimme lentämään Finnairin uusimmalla reittikoneella A350, ja kyllä siinä oli hymyssä pitelemistä kun pääsimme nousemaan itse koneeseen!

   Matkamme alkoi siis "pientä" viivästystä lukuunottamatta varsin hulppeissa merkeissä. Seuraavan 8 tuntia istuisimme luksuskoneessa, elokuvista, musiikista ja ruokailuista nauttien.

   Hiukan tuhlaukselta tuntui nukkua osa matkasta, mutta kyllä itse kukin reissulaisista ainakin tunniksi pariksi painoi pään tyynyynkin. Seuraavan kerran heräsimme/havahduimme, kun kuulutukset viittasivat vain vääjäämättömään: olimme saapumassa Shanghaihin, jossa vaihtaisimme konetta.

   Koneen vaihto onnistui ilman suurempia ongelmia, mutta huomasimme kuinka tärkeää yllättäen olikin, että olimme varautuneet kunnon kuuden tunnin vaihtoajalla! Vaikka Finnairin jättijetti kirikin lentoaikaa umpeen ilmassa, oli kolmen tunnin myöhästyminen silti vaikuttanut saapumisaikaan, ja check-in:ien, laukkujen siirron ja oikean portin löytämisen jälkeen saavuimme juuri parahiksi jonon hännille, kun matkustajia oli alettu jo ottaa Air New-Zealandin koneeseen sisään! Voisi siis sanoa, että oli aikalailla täydellinen ajoitus.

   Eipä jäänyt Uuden-Seelannin konekaan paljon varustelultaan Finnairille kakkoseksi. Monitoreissa oli jopa enemmän katseluvalikoimaa, mutta ylivoimaisesti kaikista hyödyllisin ja erityisesti blogin kirjoittajalle mielenkiintoinen "How To Drive in New-Zealand" videokurssi/opetuskooste! Tietysti mukana oli hyviä elokuviakin, mutta tämä erityisesti jäi mieleen.

   Toisen, tällä kertaa 10 tunnin pituisen istumamaratoonin jälkeen kuulimme jälleen helpottavan kuulutuksen; aloitimme laskeutumisen Aucklandin lentokentälle. Ulkona oli ikkunan antamasta kuvasta päätellen sateinen keli, mutta säätiedotus lupasi että se ei jatkuisi enää pitkään, ja lämpötila kohoaisi silti likemmäs 20 plus-astetta! Tästä innostuneina reissaajat suuntasivat askeleet passien ja laukkujen tarkastukseen, mielessään lähinnä yksi asia: pääsisivätkö mukana tuodut purukumit ja karkit tullista läpi?

   Tullin kanssa ei tullut ongelmia, ja pienen pähkäilytuokion päätteeksi matkaajamme suuntasivat askelensa ulos lämpimän kosteaan ilmanalaan, tavoitteenaan löytää sopivat bussi Aucklandin keskustaan. 20 kilometrin kävely kun ei ihan heti tuntunut parhaalta ajatukselta, nousimme bussiin ja pääsimme reilussa puolessa tunnissa etsimään yöpymäpaikaamme Aucklandin keskustasta.

   Majapaikka ei sentään ollut Zurich-hotelli, vaan pienempi hostelli kohtalaisen lähellä keskustan kauppakatuja ja merenrantaa. Huoneemme ei kuitenkaan vapautuisi kuin vasta myöhemmin, joten jätimme reput yleiseen baggage-huoneeseen ja lähdimme kiertelemään keskustaa, tähtäimessä tällä kertaa sopiva ruokapaikka. Rannan läheisyydestä löysimme sopivan Mexico-Seelanti tyylisen ravintolan, jossa tankkasimme ensimmäisen tukevamman ruoan sitten Suomesta lähdön. Ei sillä ettäkö lentokoneruoat huonoja olisivat olleet, mutta kyllä se teki hyvää saada jotain oikeasti tukevaa ruokaa taas vaihteeksi!

   Ruokailun jälkeen suuntasimme tyytyväisinä etsimään sopivaa jälkiruokapaikkaa, samalla tutkaillen mitä mahdollisuuksia kaupunki voisi tarjota reissumme viimeisille päiville, kun palaisimme Auckalandiin reissumme viimeisiksi päiviksi. Tulihan siinä samalla nähtyä hiukan paikallisi taidepykällyksiäkin ja nähtävyyksiä.

   Nähtävyyksien jälkeen partiomme löysi sopivan pienen kahvilan, josta he saivat kerrassaan mainiota jäätelöä vieläpä ihan sopusuhtaiseen hintaan. Turhaa kiiretta ei vielä tarvinnut pitää huoneen kanssa, joten kahvilan ilmainen netti tuli myös hetkessä tarpeeseen.

   Lopulta porukka kuitenkin totesi, että jospa lähdettäisiin katsomaan, millainen huone hostellissa odottaisi. Suihkun kutsu oli myös varsin kova, olihan sitä tullut istuttua melkein 25 tuntia yhteen putkeen kahdessa isossa putkessa, ja odöörit alkoivat olemaan sen mukaisia. Suuntasimme hostellille pienen puiston poikasen läpi, jossa oli jokseenkin suuret ja kierot puunrungot omina nähtävyyksinään.

   Lopulta poppoomme oli takaisin hostellilla, jossa kävimme heti kodiksi uuteen huoneeseemme. Tavaroita ei sentään purettu sen enempää, mutta suihkuvälineet ja puhtaat vaatteet olivat aika kova sana.

   Huoneen ja suihkuttelujen jälkeen ryhmämme suuntasi vielä kertaalleen kaupungille, jotta saataisiin jotain syötävää seuraavalle päivälle. Kauppareissun aikana tuli vielä nähtyä pari katutaiteilijaakin, mutta melko pian hostellille päästyämme, kaikki muuta kaatuivat sinnittelyistä huolimatta sänkyyn kohtalaisen nopeasti.

   Vain blogin kirjoittaja on enää pystyssä läppärinsä äärellä, ja virtaa riittää kuin Duracell-pupulla. Liekö jetlag hypännyt kokonaan yhden matkalaisen yli? Tiedä häntä, mutta varmaa on, että unta on saatava huomista vasemman kaistan ajoa varten, joten nyt toivotetaan hyvät yöt (tai päivät Suomen aikaa) ja ihmetellään jälleen huomenna mitä tapahtuu seuraavaksi!

   Yritämme piävittää blogia 2 kertaa päivässä, jos vain nettiyhteydet ja aikataulut sen sallivat, mutta viimeistään aina viimeiseksi illalla saatte uutta luettavaa toiselta puolen maapalloa!