Piknik ja sähköisiä lomakkeita

   Saimme hyvän idean viime kertaisen kokouksen jälkeen seuraavaksi tapaamispäiväksemme: Partioparaatin päivä Tampereella 17.5. Loogisesti järkevä vaihtoehto siksi, että suurin osa olisi jo Tampereella valmiiksi, ja päivä olisi vielä sopivasti ennen Uuden-Seelannin viimeisintä ilmoittautumispäivää. Niin ja tosiaan: Olemme viimein päättäneet suunnata Uuteen-Seelantiin Australian sijaan! Uudesta-Seelannista saamamme lämmin vastaanotto ja ilmoittautumispäivän lykkäys meidän osallistumisemme mahdollistamiseksi tekivät selväksi, että kaikki merkit povaavat meille onnea ja vaurautta Australian naapurista (no, ainakin onnea ehkä)!

   

   Kun paraati oli takana, alkoi välitön viestien vaihto missä kukakin piileksi ja mihin suuntaisimme pitämään "kokoustamme". Koska paraati päättyi Särkänniemen tietämille, päätimme suunnata läheiselle Särkänkalliolle. Kokouspöytänä toimi piknik huopa, Eero vastasi sähköisestä viestinnästä ainoalla läppärillä, Elina toimi ympäristöministerinä ja asiakaspalautteen vastaanottajana ruokittuaan paria lokkia, jotka kiljuivat seuraavat kymmenisen minuuttia huutaen kavereitaan paikalle, ja Jokioisten Korvenkävijät tarjosi ison läjän pullaa. Nautittuamme makoisat pullakahvit ilman kahvia, tutustuimme Infernon jännittäviin (lue: sekaviin) ilmoittautumissivuihin! Ensimmäinen reaktio oli, että kuinka paljon tietoa muutamasta osallistujasta voidaan kaivata?? "Koska viimeksi kävit hammaslääkärissä? Molempien huoltajien/vastaavien siviilisääty? Voimmeko uida 25m? Viimeisin jäykkäkouristusrokote?" ja paaaaljon lisää!

   Tuijoteltuamme ja ihmeteltyämme parin tunnin ajan ilmoittautumissivua, päätimme luovuttaa tämän päivän osalta, sillä tajusimme ettemme millään ehtisi tehdä kaikille valmista lomaketta. Sovimme, että jokainen täyttää oman lomakkeensa vielä ajoissa, ja päätetään viestien välityksellä, mitä laitamme yhteiseksi tarkoitettuhin kohtiin. Kovan urakkamme päätteeksi heräsi vielä yksi kysymys: mihin mennään syömään? Dataus ja vaihtoehtojen heittely olivat sen verran rankkaa puuhaa, että koneen sulkemisen ja kokouspaikan siivouksen jälkeen nälkä oli noussut itse kullekin. Ruokapaikan valinnan kanssa emme onneksi joutuneet tappelemaan yhtä kauan kuin Infernon ilmoittautumisen kanssa. Tampere-asiantuntijamme selvittivät, että läheinen Pancho Villa voisi olla hyvä paikka, joten suunnistimme sinne haukkaamaan purilaiset, jonka jälkeen jokainen suuntasikin jo kotia kohti.