Munkkeja, kasvomaalausta ja suunnitelmia!

   Blogin päivittelijän palattuaan myös "lomilta" ja istahdettuaan jälleen kerran suoltamaan tosielämän totuuksia runollisiksi mietelmiksi naamioituina, on aika antaa täysi katsaus missä Wallaroo porukkamme tämän hetkiset ajatukset ja teot viilettävät:

   Palatkaamme hieman menneisyyteen: Kun vaeltajamme olivat kuukausi takaperin Längelmäveden kesäpäivillä myymässä herkullisia leivonnaisia ja tatuoimassa pikkulapsien poskia sekä kämmenselkiä (mikseivät myös hieman vanhempienkin vierailijoiden), saivat he kovan helteen ja kohtalaisen kävijämäärän lisäksi kerättyä muutaman tunnin urakallaan jälleen hieman rahaa kirstuun matkaa varten. Tässä kohtaa mainittakoon huolestuneille lukijoille, että vaikka tatuointivälineistömme olivat jokseenkin halvempaa laatua kuin mitä ammattilaisliikkeissä käytetyt kalliit pelit ja vehkeet, onnistuivat retkeläisemme silti työstämään siveltimillä ja vesiväreillä mitä uskaliaimpia taideteoksia halukkaille ohikulkijoille!

Erityisesti nuorta väkeä kiehtoi kovasti koristuttaa itseään; milloin Batman logolla, milloin Hello Kittyllä.

Eivätkä eskari- ja alakoulu-ikäiset olleet ainoita!

   Ateljeemme kukoistaessa ja kerätessä huomattavan määrän rahaa vapaaehtoismaksu-kippoon, ei kuitenkaan voida unohtaa toista kultakaivostamme, joka kultahippujen kaivamisen sijaan keskittyi vähintään yhtä arvokkaiden leivonnaisten myyntiin! Myyntipaikkamme kun sijaitsi sopivan ruuhkaisessa risteyksessä jossa läsnäolomme ja rahankeruutarkoituksemme ei voinut jäädä kenenkään huomiotta, saattoivat lastensa koristelun päättymistä odottelevat vanhemmat nauttia samalla Jokioisten Leivän herkullisia pullia ja munkkeja varsin kohtuulliseen hintaan.

Kuka bongaa kuvasta Suomen luontoon kuulumattoman eläimen?

   Vaikka yksi Suomen kesän harvinaisimmista olosuhteista olikin siunaus toisille, saattoi se olla osasyyllisenä toisinaan hieman hiljaiselle leivonnaismyynnille. Paahtavalla helteellä kun makeat syötävät eivät tunnetusti maistu yhtä hyvältä kuin perinteisenä suomalaisena kesäpäivänä, jolloin lunta on vain hiukan vähemman ja vettä sataa sitäkin enemmän. Saimme silti nauttia tästä kesän ihmeestä sopivasti varjostavan puun ja päivänvarjon alla. Leivonnaisistakin pääsimme loppujen lopuksi eroon ahkeralla pussittamisella ja kiertävällä kaupittelemisella, hyödyntäen vanhaa viisautta: "Jos ihmiset eivät tule luoksesi, pakkaa leivokset, laske hintoja rajusti ja kävelytä leivokset ihmisten luokse niin johan alkaa tulemaan kaivattua tulosta!"
Summa summaarum päivämme Längelmäveden kesäpäivillä oli hyvin onnistunut, tienasimme toista sataa matkakassaamme ja rupesimme jo juonimaan seuraavia kujeita tyydyttääksemme loputonta matkakuumettamme: seuraava kokousta sekä ensi kuussa järjestettävään Blockfestiin osallistumista!
Ainiin, ja päästiinhän siinä maalauksen ja myynnin melskeessä vielä Oriveden Sanomiinkin:

   Seuraava kokouksemme järjestettiin vasta, kun olimme hyvin levänneet ja palautuneet kolme viikkoa raskaasta myyntipäivästämme, huhhuh! Kokous oli pienimuotoinen, ja käsiteltävinä asioina olivat päällimmäisinä tuleva Blockfestiin osallistuminen pyttipannumyynnin muodossa. Selviteltäviä asioita ennen tapahtumaa tulisi olemaan paljon: mistä pyttärit, mistä pannut, mistä teltta, mistä kaasut et cetera. Eikä tässä vielä kaikki! Omenoiden keräilyä syksymmällä ja talvirenkaiden vaihtoakin ehdoteltiin varteen otettaviksi rahasammoiksi. Tällä kertaa jätimme kuitenkin pähkäilyn varsin lyhyeen, ja kahvilan muiden asiakkaiden hermojen säästämiseksi siirsimme aivomyrskymme jälleen WhatsAppin ihmeelliseen maailmaan.

   Seuraavaa kokousta ei tarvinnut tällä kertaa odotella kuin 2 viikkoa! Tällä kertaa syväluotasimme hieman tarkemmin Blockfestin mahdollisuuksia, sekä avasimme jälleen keskustelua kahden tyyppisistä, varsin kriittisistä paperilapuista reissumme onnistumisen kannalta: seteleistä ja lentolipuista. Blockfestin suunnittelu jäi vielä osittain korkeampien voimien armoille, koska emme saaneet vielä vastausta pyttipannukojumme sijainnille järjestäjiltä. Jäimme myös odottamaan vastauksia pyttipannun ostamisen suhteen, sekä ruoan lämmitystarvikkeiden ja pisarasuojamme (partiolaisten sanoin muurikkapannun ja teltan) suhteen.
   Sen sijaan juttua saatiin hyvinkin aikaiseksi aiemmin mainituista paperilappusista. Nyt olisi aika alkaa lyödä ehkä reissun konkreettisimpia päätöksiä pöytään, ja samalla valmistella pyhää vala-seremoniaa jonka jälkeen kukaan ei voisi enää paeta reissuun osallistumisesta (kuka haluaisikaan?). Jokaisen tulisi nimittäin maksaa arviolta 7730 Markkaa, eli 1300€ reissun yhteiselle tilille seuraavaan kokoukseen mennessä! Tämän lisäksi jokaiselle tarvitsevalle reissaajalle annettiin henkilökohtainen vastuutehtävä seuraavalle päivälle; hänen tulisi käydä paikallisten lainvartijoiden päämajalla näyttämässä kuvaa itsestään, ja anomassa riimuin ja rituaalein punakantista lupavihkoa, jonka saisi pari viikkoa myöhemmin omalla kuvallaan varustettuna! Tämä niin kutsuttu "Passi" pitäisi olla myös tuolloin kokouksessa mukana, nimittäin reissun seuraava suuri askel toteutettaisiin silloin: lentolippujen osto! Ryhmämme jäsenille kävi tämän päätöksen myötä selväksi, että jos oli jo hautonut mitä hienoimpia selityksiä miksi matkalle ei lähtisikään, lyheni miettimisaika juuri pariin viikkoon: lippujen oston jälkeen jokaisen tilille laittama 1300€ nimittäin häviäisi lentofirmojen tileille ikiajoiksi, eikä sitä saisi enää takaisin. Nämä liput sinetöisivät siis jokaisen omalta osaltaan mukaan matkalle lähteväksi! Jännityksellä seuraavaa kokousta odottaen, jokainen varmasti pohtii vain omalla kohdallaan: ketkä sukulaisista antaisivat parhaimmat edut / pienimmät korot heiltä lainattuihin tuhanteen kolmeensataan euroon?