Matka sinne ja takaisin!
Aamu koitti jälleen retkiseurueelle, ja tavarat pakattiin tavallista verkkaisempaan tahtiin. Tälle nimenomaiselle päivälle kun ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia ja aikatauluja varattu. Aamupalan jälkeen retkeläiset istahtivatkin huoneeseensa vielä kirjoittamaan postikortteja kotoväelle Suomeen, ennen autoon lastautumista ja seuraavia päivän haasteita!
Yksi päivän haasteista olikin, mitä tehtäisiin ensimmäisenä... Kuten olimme saaneet vihiä jälleen hyvästä paikasta Hamiltonin lähellä, päätimme ottaa vinkistä vaarin, ja käydä katsomassa millainen lutakko Hamilton Lake olisi!
Itse järvessä ei ollut mitään järin ihmeellistä (samanlaisiahan näkee Suomessa harva se päivä), mutta sen sijaan mielenkiinnon nappasivat rannalta löytyneet pullasorsat sekä niiden mukana liikkuneet toiset, ryhmäläisille tuntemattomat linnut.
Koska lintujen perässä juoksentelu ei näyttänyt tuottavan tulosta hyvien kuvien ja lähemmän tuttavuuden muodossa, siirryimme varasuunnitelmaan: leivänmuruihin!
Ensimmäisten herkkupalojen osuttua maahan, huomasikin ryhmämme olevan pian kymmenien pullatipujen piirittämänä! Hauskaa seurattavaa tosin oli sorsien ja "kivojen lintujen" pienet yhteenotot leivänpaloista. Erityisen hauska oli seurata, kuinka emot (valkopäiset) veivät poikasilleen (harmaat) ruokaa nokassaan sen sijaan, että olisivat itse heti syöneet leivänpalat.
Lintujen ruokinnan jälkeen oli aika vihdoin suunnata kokka takaisin kohti Aucklandia. Emme kuitenkaan pääse heti kuulemaan millainen paikka seuraava hostellimme tulisi olemaan, nimittäin ryhmämme kävi ihan ensimmäisenä hiukan kiipeilemässä ja ihailemassa aitoa kraateria.
Seuraavaksi vatsat osoittivat jälleen mieltään, ja kävimme syömässä eräässä vallan mainiossa Japanilaisessa paikassa. Sitten olikin aika jo suunnata viimeiselle "suunnitetulle" nähtävyydelle! Miksi lainausmerkit? No, reissu Piha -nimiseen rannkinnokylään saatiin lemkolailla heti ruoan jälkeen. Auto vei siis tällä kertaa Piha:an, ja kyllä oli ajamisen arvoiset näkymät jälleen kerran!
Tämä päivä kuluikin sitten melkein kokonaan rannalla tepsutellessa paljain jaloin, mustan harmaan hiekan lämmittäessä jalkapohjia simpukan kuoria keräillen kuin muumit konsanaan. Päivän inhokkiannostus tuli härön näköisistä kotilonkuori järkäleistä, jotka olivat pienien reikien peitossa.
Ryhmämme päätti ottaa myös tämän päivän hiukan urheilun kannalta, ja kipusi kuvissa näkyvälle "Lion's Rockille". Tai ainakin sen puoleen väliin, koska ylin huippu oli suljettuna yleisöltä sortumisvaaran ja irtokivien vuoksi.
Komeiden näkymien jälkeen ja auringon alettua jo laskemaan hiljalleen, oli aika jättää hyvästit Pihalle, ja suunnata takaisin Auckalandiin palauttamaan uskollinen automme takaisin vuokrausliikkeeseen.
Roadtrip tuli näin ollen hyvään päätökseen, saimme paljon mahtavia kokemuksia ja auto osoittautui paremmaksi kuin hyväksi vaihtoehdoksi. Illalla suuntasimme viimeiseksi kauppaan ostamaan kevyttä iltapalaa, ja valmistautumaan reissumme toiseen osaan. Seikkailuhan oli vasta puolessa välissä!
Yksi päivän haasteista olikin, mitä tehtäisiin ensimmäisenä... Kuten olimme saaneet vihiä jälleen hyvästä paikasta Hamiltonin lähellä, päätimme ottaa vinkistä vaarin, ja käydä katsomassa millainen lutakko Hamilton Lake olisi!
Itse järvessä ei ollut mitään järin ihmeellistä (samanlaisiahan näkee Suomessa harva se päivä), mutta sen sijaan mielenkiinnon nappasivat rannalta löytyneet pullasorsat sekä niiden mukana liikkuneet toiset, ryhmäläisille tuntemattomat linnut.
Koska lintujen perässä juoksentelu ei näyttänyt tuottavan tulosta hyvien kuvien ja lähemmän tuttavuuden muodossa, siirryimme varasuunnitelmaan: leivänmuruihin!
Ensimmäisten herkkupalojen osuttua maahan, huomasikin ryhmämme olevan pian kymmenien pullatipujen piirittämänä! Hauskaa seurattavaa tosin oli sorsien ja "kivojen lintujen" pienet yhteenotot leivänpaloista. Erityisen hauska oli seurata, kuinka emot (valkopäiset) veivät poikasilleen (harmaat) ruokaa nokassaan sen sijaan, että olisivat itse heti syöneet leivänpalat.
Lintujen ruokinnan jälkeen oli aika vihdoin suunnata kokka takaisin kohti Aucklandia. Emme kuitenkaan pääse heti kuulemaan millainen paikka seuraava hostellimme tulisi olemaan, nimittäin ryhmämme kävi ihan ensimmäisenä hiukan kiipeilemässä ja ihailemassa aitoa kraateria.
Seuraavaksi vatsat osoittivat jälleen mieltään, ja kävimme syömässä eräässä vallan mainiossa Japanilaisessa paikassa. Sitten olikin aika jo suunnata viimeiselle "suunnitetulle" nähtävyydelle! Miksi lainausmerkit? No, reissu Piha -nimiseen rannkinnokylään saatiin lemkolailla heti ruoan jälkeen. Auto vei siis tällä kertaa Piha:an, ja kyllä oli ajamisen arvoiset näkymät jälleen kerran!
Tämä päivä kuluikin sitten melkein kokonaan rannalla tepsutellessa paljain jaloin, mustan harmaan hiekan lämmittäessä jalkapohjia simpukan kuoria keräillen kuin muumit konsanaan. Päivän inhokkiannostus tuli härön näköisistä kotilonkuori järkäleistä, jotka olivat pienien reikien peitossa.
Ryhmämme päätti ottaa myös tämän päivän hiukan urheilun kannalta, ja kipusi kuvissa näkyvälle "Lion's Rockille". Tai ainakin sen puoleen väliin, koska ylin huippu oli suljettuna yleisöltä sortumisvaaran ja irtokivien vuoksi.
Komeiden näkymien jälkeen ja auringon alettua jo laskemaan hiljalleen, oli aika jättää hyvästit Pihalle, ja suunnata takaisin Auckalandiin palauttamaan uskollinen automme takaisin vuokrausliikkeeseen.
Roadtrip tuli näin ollen hyvään päätökseen, saimme paljon mahtavia kokemuksia ja auto osoittautui paremmaksi kuin hyväksi vaihtoehdoksi. Illalla suuntasimme viimeiseksi kauppaan ostamaan kevyttä iltapalaa, ja valmistautumaan reissumme toiseen osaan. Seikkailuhan oli vasta puolessa välissä!
