Ensimmäinen päivä pulkassa!

   Innokkaimmat matkan seuraajat ovat tilastoista päätellen käyneet katsomassa blogin sivua jo muutamaankin otteeseen päivitysten toivossa. Matkalaiset kuitenkin pääsivät jälleen tiedon valtatielle läppärillään vasta ensimmäisen päivän lopulla, ja nyt onkin hyvä aika käydä läpi, miten matka on lähtenyt käyntiin!

   

   Matkalaiset löysivät toisensa Helsinki-Vantaan lentokentältä kohtalaisen kivuttomasti, ja siitä paikasta alkoi armoton matkakuumeen purkaminen ja hypetys! Ensimmäiset asiat tuli kuitenkin hoitaa ensin: viimeinen check-in sekä rinkkojen hoitaminen liukuhihnalle ja ruumaan. Onneksi suurin osa paperisodasta oli jo tehty etukäteen, joten melko nopeasti päästiin ihmettelemään oikean portin löytämistä jäätävän kokoiselta lentokentältä. Aikaa oli onneksi varattu pari tuntia oikean portin löytämiseen, vaikka hiukan portille päästyämme saimme kuulla että ehkä hiukan turhaan: lentokoneeseen oltiin vielä tekemässä huoltotöitä, joetn lähtö tulisi viivästymään ainakin tunnilla... Kahdella... Ja lopulta kolmella tunnilla! Saimme sentään alennuskupongit mihin tahansa kentän ravintolaan, joten suuntasimme syömään, ja myöhemmin nousimme koneeseen.

   Ja VOI POJAT MIKÄ KONE!!! Olimme saaneet jo sisäpiirihuhua, että pääsisimme lentämään Finnairin uusimmalla reittikoneella A350, ja kyllä siinä oli hymyssä pitelemistä kun pääsimme nousemaan itse koneeseen!

   Matkamme alkoi siis "pientä" viivästystä lukuunottamatta varsin hulppeissa merkeissä. Seuraavan 8 tuntia istuisimme luksuskoneessa, elokuvista, musiikista ja ruokailuista nauttien.

   Hiukan tuhlaukselta tuntui nukkua osa matkasta, mutta kyllä itse kukin reissulaisista ainakin tunniksi pariksi painoi pään tyynyynkin. Seuraavan kerran heräsimme/havahduimme, kun kuulutukset viittasivat vain vääjäämättömään: olimme saapumassa Shanghaihin, jossa vaihtaisimme konetta.

   Koneen vaihto onnistui ilman suurempia ongelmia, mutta huomasimme kuinka tärkeää yllättäen olikin, että olimme varautuneet kunnon kuuden tunnin vaihtoajalla! Vaikka Finnairin jättijetti kirikin lentoaikaa umpeen ilmassa, oli kolmen tunnin myöhästyminen silti vaikuttanut saapumisaikaan, ja check-in:ien, laukkujen siirron ja oikean portin löytämisen jälkeen saavuimme juuri parahiksi jonon hännille, kun matkustajia oli alettu jo ottaa Air New-Zealandin koneeseen sisään! Voisi siis sanoa, että oli aikalailla täydellinen ajoitus.

   Eipä jäänyt Uuden-Seelannin konekaan paljon varustelultaan Finnairille kakkoseksi. Monitoreissa oli jopa enemmän katseluvalikoimaa, mutta ylivoimaisesti kaikista hyödyllisin ja erityisesti blogin kirjoittajalle mielenkiintoinen "How To Drive in New-Zealand" videokurssi/opetuskooste! Tietysti mukana oli hyviä elokuviakin, mutta tämä erityisesti jäi mieleen.

   Toisen, tällä kertaa 10 tunnin pituisen istumamaratoonin jälkeen kuulimme jälleen helpottavan kuulutuksen; aloitimme laskeutumisen Aucklandin lentokentälle. Ulkona oli ikkunan antamasta kuvasta päätellen sateinen keli, mutta säätiedotus lupasi että se ei jatkuisi enää pitkään, ja lämpötila kohoaisi silti likemmäs 20 plus-astetta! Tästä innostuneina reissaajat suuntasivat askeleet passien ja laukkujen tarkastukseen, mielessään lähinnä yksi asia: pääsisivätkö mukana tuodut purukumit ja karkit tullista läpi?

   Tullin kanssa ei tullut ongelmia, ja pienen pähkäilytuokion päätteeksi matkaajamme suuntasivat askelensa ulos lämpimän kosteaan ilmanalaan, tavoitteenaan löytää sopivat bussi Aucklandin keskustaan. 20 kilometrin kävely kun ei ihan heti tuntunut parhaalta ajatukselta, nousimme bussiin ja pääsimme reilussa puolessa tunnissa etsimään yöpymäpaikaamme Aucklandin keskustasta.

   Majapaikka ei sentään ollut Zurich-hotelli, vaan pienempi hostelli kohtalaisen lähellä keskustan kauppakatuja ja merenrantaa. Huoneemme ei kuitenkaan vapautuisi kuin vasta myöhemmin, joten jätimme reput yleiseen baggage-huoneeseen ja lähdimme kiertelemään keskustaa, tähtäimessä tällä kertaa sopiva ruokapaikka. Rannan läheisyydestä löysimme sopivan Mexico-Seelanti tyylisen ravintolan, jossa tankkasimme ensimmäisen tukevamman ruoan sitten Suomesta lähdön. Ei sillä ettäkö lentokoneruoat huonoja olisivat olleet, mutta kyllä se teki hyvää saada jotain oikeasti tukevaa ruokaa taas vaihteeksi!

   Ruokailun jälkeen suuntasimme tyytyväisinä etsimään sopivaa jälkiruokapaikkaa, samalla tutkaillen mitä mahdollisuuksia kaupunki voisi tarjota reissumme viimeisille päiville, kun palaisimme Auckalandiin reissumme viimeisiksi päiviksi. Tulihan siinä samalla nähtyä hiukan paikallisi taidepykällyksiäkin ja nähtävyyksiä.

   Nähtävyyksien jälkeen partiomme löysi sopivan pienen kahvilan, josta he saivat kerrassaan mainiota jäätelöä vieläpä ihan sopusuhtaiseen hintaan. Turhaa kiiretta ei vielä tarvinnut pitää huoneen kanssa, joten kahvilan ilmainen netti tuli myös hetkessä tarpeeseen.

   Lopulta porukka kuitenkin totesi, että jospa lähdettäisiin katsomaan, millainen huone hostellissa odottaisi. Suihkun kutsu oli myös varsin kova, olihan sitä tullut istuttua melkein 25 tuntia yhteen putkeen kahdessa isossa putkessa, ja odöörit alkoivat olemaan sen mukaisia. Suuntasimme hostellille pienen puiston poikasen läpi, jossa oli jokseenkin suuret ja kierot puunrungot omina nähtävyyksinään.

   Lopulta poppoomme oli takaisin hostellilla, jossa kävimme heti kodiksi uuteen huoneeseemme. Tavaroita ei sentään purettu sen enempää, mutta suihkuvälineet ja puhtaat vaatteet olivat aika kova sana.

   Huoneen ja suihkuttelujen jälkeen ryhmämme suuntasi vielä kertaalleen kaupungille, jotta saataisiin jotain syötävää seuraavalle päivälle. Kauppareissun aikana tuli vielä nähtyä pari katutaiteilijaakin, mutta melko pian hostellille päästyämme, kaikki muuta kaatuivat sinnittelyistä huolimatta sänkyyn kohtalaisen nopeasti.

   Vain blogin kirjoittaja on enää pystyssä läppärinsä äärellä, ja virtaa riittää kuin Duracell-pupulla. Liekö jetlag hypännyt kokonaan yhden matkalaisen yli? Tiedä häntä, mutta varmaa on, että unta on saatava huomista vasemman kaistan ajoa varten, joten nyt toivotetaan hyvät yöt (tai päivät Suomen aikaa) ja ihmetellään jälleen huomenna mitä tapahtuu seuraavaksi!

   Yritämme piävittää blogia 2 kertaa päivässä, jos vain nettiyhteydet ja aikataulut sen sallivat, mutta viimeistään aina viimeiseksi illalla saatte uutta luettavaa toiselta puolen maapalloa!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA JA HYVÄÄ MATKAA!

   Joulukinkut syöty, lahjapaketit avattu ja raketit räjäytelty... Useimilla vuodenvaihteen juhlinta rauhoittuu viimeisten lomapäivien ajaksi hiukan ennen työelämään ja arkeen paluuta, mutta meilläpä ei! Reissu on vasta alkamassa, kun blogin kirjoittaja istuu vihdoin bussissa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, edessään 25 tunnin istumismaraton vuoroin bussissa, lentokoneessa ja lentokentällä. Rinkassa vain välttämättömimmät vaatetuskerrat ja hammasharja, läppäri ja tyyny repussa ja passi taskussa voitaneen sanoa että nyt ollaan valmiita reissuun!

   Tapaamme porukalla lentokentällä, jossa hoidamme vielä viimeisten Boarding Passien tulostuksen, tavaroiden tsekkauksen ja yritämme ottaa kuvan porukasta rinkkoineen päivineen ennen reissua. On näes helpompi tarkistaa kotiin päästyä, ketkä kaikki ovat tipahtaneet kyydistä, kun on konkreettinen kuva johon verrata paluukyytiläisiä.

   Viimeisen kokouksemme pidimme hiukan ennen joulukiireitä, jossa kävimme läpi lennolle ja paikanpäälle tarvittavia asioita sekä jaoimme Wallaroo -paitatilauksemme kaikkien kesken. Uudenvuodenaaton illalla WhatsApp viestit sinkoilivat suuntaan ja toiseen mukaan pakattavien tavaroiden varmisteluiden muodossa sekä yleisenä hypetyksenä reissun alkamisesta. Johan tätä on vuoden päivät suunniteltukin, ja vihdoin seikkailu on virallisesti alkanut!!

KUUKAUSI JÄLJELLÄ MATKAAN!

  

   Lentokoneen lähtöön on tarkalleen 28 päivää, ja jännitys on sen mukainen! Osa porukastamme olisi lähdössä välittömästi, mutta vielä on joulupyhät ja uusivuosi juhlimatta Suomen puolella. Viimeisimmässä kokouksessa varasimme majoituspaikkoja matkamme varrelta, ilmoittauduimme ennakkoon Hobitti-kylän kierrokselle sekä kiiltomato- ja tippukivi-luola kierroksille. Jouduimme tyytymään hostelleihin matkan varrelta, sillä kävi ilmi että paikallisilta partiolaisilta voi olla hiukan hankala saad yöpymispaikkoja Infernon-aikaan, kun väki on leireilemässä muutenkin. Saimme kuitenkin napsittua hyvät huoneet halvalla, emmekä joudu edes jakamaan huoneita ulkopuolisten kanssa kertaakaan reissulla! Saimme myös leirikirjeet Infernolta sähköisinä, ja vastauksen yhteen polttavaan kysymykseen: tarvitsemmeko telttoja mukaan? Mitä ilmeisimmin johtajille on järjestetty mökkimajoitus leirillä, joten voitaisiin puhua ehkä jo luksusmajoittumisesta!

   Matkasuunnitelmat alkavatkin olla kutakuinkin viimeistellyt, joten enää tarvitsee maksaa vain viimeiset ennalta hoidettavat kuluerät, kuten autovuokra ja Waitomon kiiltomatoluolakierrokset! Pidämme näillä näkymin viimeisen kokouksemme ennen reissua vähän reilua viikkoa ennen joulua, ja katsomme jos tarvitsee käydä vielä läpi asioita ennen reissua :)

   Muita uutisia reissuun liittyen: vajaan kuukauden odottelun jälkeen, oli allekirjoittaneen ovenpieleen ilmestynyt päivän aikana paketti Virosta, Tiimipaita -tarralla varustettuna! Hassua, että paketin saapumisesta ei ollut kukaan ilmoittanut puhelimella, viestillä tai mitenkään, vaikka osoitetarrassa nimenomaan lukee ohjeet soittamisesta. No, hälläpä väliä sillä tärkeintähän on, että paidat löysivät perille ja vieläpä ajoissa! Tästä kelpaa ryhtyä mainostamaan reissuamme vielä viimeistä kerta sukulaisille ja tutuille hyvällä joululahjalla, ennenkuin karistamme Suomen pölyt jaloistamme.

      Jos joku haluaa ostaa lahjaksi tai muutoin vain paidan, niin niitä on muutama ylimääräinen kappale 20€ hintaan myytävissä!

Yöpymispaikkoja ja paikallisia partiolaisia!

   Viimeisimmistä päivityksestä on taas kulunut toivottoman liian pitkä aika, mutta toivottavasti saan kaiken mahtumaan tähän yhteen postaukseen matkaryhmämme viimeisimmistä tapaamisista.

   Matkamme suunnittelu alkaa tuntuvan olla loppusuoralla, vaikka vielä on asioita selviteltävänä ja viestejä laitettavana. Olemme saaneet alustavan reitin valmiiksi, samaten ensimmäisen yön hostellivarauksen jonka otamme tukikohdaksi ensimmäisen päivän ja yön ajaksi Uudessa-Seelannissa. Tulemme todennäköisesti olemaan lievästi sekaisin lennettyämme tusinan aikavyöhykkeen yli, joten päätimme varata jostain varman paikan jonne jättää tavarat kaupungilla kiertelyn ajaksi, ja jonne pääsemme heti heittämään pitkäksemme kun väsymys iskee päälle.

   Olemme myös olleet yhteydessä Hamiltonin ja Cambridgen vaeltajiin tapaamisen (sekä mahdollisen yöpaikan) toivossa. Pinja saikin vastauksen, jossa olisivat muuten ERITTÄIN kiinnostuneita tapaamaan, mutta valitettavasti ovat juuri silloin ottamassa osaa Infrenon kakkos-osaan. Pieni takaisku, jota kukaan meistä ei ollut ennalta nähnyt; suurin osa alueen partiolaisista lienee viettävän aikansa Infernon ensimmäisellä osalla (Phase One), jolloin he ottavat osaa eri aktiviteetteihin, ja joista kertoa sitten kakkos-osalla (Phase-Two)... No, ei lannistuta, mutta otetaan tässä kohtaa vakavammin harkintaan esim. sohva-surffaus, tai mahdollisuudet pistää jonnekin omat telttamme pystyyn (jos ne otetaan mukaan). Telttojen mukana tuonti on myös vielä kysymysmerkillä sen suhteen, jos saisimme leirin ajaksi jostain lainaan yhden teltan, ja näin säästäisimme muutaman kilon matkatavaroissa. Halpoja hostellejakin on onneksi mahdollista selata vielä matkalla.

   Saimme myös vastauksia itse leirin suhteen, kun Tuulin sähköpostiin alkoi vihdoin tulla viestejä tiheämmällä tahdilla kuin kerran kahdessa kuukaudessa! Nyt ilmoittautumisemme on mm. hoidettu siten, että emme enää joudu täyttämään ylimääräisiä lappuja, vaan maksamme osallistumismaksumme paikan päällä, ja allekirjoitamme osallistumislomakkeemme siinä samalla. Todella iso plussa järjestäjille, kun luottavat näin paljon sanaamme paikalle tulosta ilman isompaa byrokratiaa ja "mutta-mutta" selittelyjä! Ainoa minkä jouduimme vielä varmistamaan ennen matkaa, oli että Tetanus-rokotteet olivat varmasti kaikilla kunnossa :)

   Jotkut kyselivät vielä myös matkamme palvelutehtävästä. Osallistumme siis Inferno-leirille leirintekijöinä sekä ISTiläisinä. Emme vielä tiedä tarkemmin tehtävistä, joita tulemme leirillä tekemään, mutta hakulomakkeeseen kaikki merkitsivät IST-pohjaisia tehtäviä, sekä kutakin kiinnostavia muita pestejä. Odotamme innolla, pääsemmekö auttamaan jossain isommassa projektissa, kertomaan jollekin rastille/tehtävälle tarkemmin Suomesta, tai vetämään Suomalaista iltanuotio-ohjelmaa! Toivottavasti saamme tiedon tehtäviemme laadusta jo hiukan ennen leiriä, jotta osaamme valmistautua henkisesti ja mahdollisesti pienin lisävarustein tulevaan.

   Vahvistettakoon tässä samalla myös matkamme Teema. Tarkoituksemme on tutustua hiukan tarkemmin Uuden-Seelannin Maori -kulttuuriin, mutta erityisesti siihen, että miten ulkomaalaisten muutto Maorien maalle ja myöhemmin integroituminen alkuperäiskansan kanssa on vaikuttanut Uuden-Seelannin kehittymiseen maana. Teemana voisi siis sanoa lyhyesti olevan "Kulttuurin ja alkuperäiskansojen kehittyminen". Yritämme myös ensimmäisen viikomme aikana kuvitella luonnonpuistoissa vieraillessamme, millaista olisi ollut asua 1300-luvun Maorien keskuudessa. Selvää lienee, että kiinnostava tekeminen reissussamme ei tule heti loppumaan kesken!